keskiviikko 13. elokuuta 2014

Mäkin tahdon olla tukkajumala

Vihainen tukkajumala
Kuvan ottanut Linda

Halu uudistaa itseään, ulkoista habitustaan, iskee aina syksyllä. Uudet vaatteet - uus tukka.

Ois suorastaan paradoksaalista värjätä hiukset haalean violeteiksi. Ne sopisi täydellisesti mun mustanpuhuvaan syksylookiin.. Usein kuitenkin löydän itseni käytännönperäisen ja järjenääntä huutavan vastalauseen MUTTA seurasta. Jos olisin vaaleahiuksinen tekisin sen heti, mutta tummemmissa hiuksissa tuntuu että värjäyksen ja vaalennuksen kierre olisi ikuinen. Puhumattakaan siitä miten hiusjuuret ja päänahka sais kyytiä.. Luonnollisuus on jees, tai ehkä luonnollisuuden rinnalle pitäis tilata peruukki, vaihtaa tyyliä ja henkilöllisyyttä joka päivä....? Ei ainakaan ois tylsää.

Alieneita vuodelta 1623?

Voihan rakkauden permanentti. Afrokin ois mahtava. Saiskohan minkään henkistä ysäriafroa tehtyä permiksellä? Näin nimittäin eilen televisiossa jonkun naisen, tukkajumalan, jolla oli pitkät hiukset - latvat oli joko krepillä tai permiksillä tuuhennetut. SAIRAAaaaN MAHTAVAT.

Yritykseni olla tukkajumalan kaltainen nainen
Hiukset ovat näyttävä elementti, asuste - meidän päässä kasvava kruunumme. Miltä sun kruunu näyttää syksyllä? Itse aion helliä mun tukkaa maskeilla, kasvattaa sitä. Sit kreppaan sen latvoista tuuheeks, niinku teki mun inspiraationlähteeni, tukkajumala kanavalta 13. Oh. 

Huono hiuspäivä?

xxxx V

2 kommenttia: