torstai 19. helmikuuta 2015


 COPENHAGEN

Ystäväni Reetan kanssa käytiin tapaamassa tanskalaisia mysteerisessä salakapakassa. Kapakka oli hyvin piilotettu, kauniiden rakennusten uumeniin, hurmaavan talon sisäpihalle, josta meni portaat kellariin. Olin ihan ylpee kun löydettiin perille. Mun suunnistuskyky on harvinaislaatuisen paska, ja lähdeppä siinä etsimään vielä jotain SALAISTA kapakkaa vieraasta kaupungista. Bueno.

Join myöskin elämäni ensimmäisen oluen tanskalaisen tarjoamana. Hyh, oli se silti pahaa. En oikein ikinä ole ollut juomaveikkoja:D

Täytyy mainita, että siinä suunnistusropellin pyöriessä löydettiin monia toistaan upeampia vintageliikkeitä. Ihan oikein sydäntä kivisti. Mistään, MISTÄÄN kaupasta ei löydy samanlaisia. Täydellisiä luomuksia elämäntarinoineen odottamassa löytäjäänsä. Kuvitelkaa, että kaappaatte satunnaisesti kätösiinne vaatteen ja kaikesta satunnanvaraisuudesta huolimatta sekin on aivan täydellinen? 
 Hotelliaamupalat oli mitä parhaimpia. Lettuja ja nutellaa omm. Voisin aikamatkustaa takaisin siihen valmiiseen kattaukseen varsinkin niinä aamuina, jolloin jääkaapista löytyy vain ketsuppipullo.

xx Veera

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti